Tietoa silmästä

Normaali anatomia

Silmä on monimutkainen elin, joka toimii pitkälti kameran tavoin tarkentaen valonsäteitä ja muodostaen kuvan. Silmän pinnalla on sarveiskalvo, ohut, pallomainen kudoskerros, joka muodostaa kirkkaan ikkunan, jonka läpi valo pääsee kulkemaan. Terveessä silmässä sarveiskalvo taivuttaa tai taittaa valonsäteet niin, että ne kohdistuvat tarkasti silmän takaosassa sijaitsevalle verkkokalvolle.

Sarveiskalvon alla on iiris, silmän värillinen osa, johon viittaamme, kun sanomme, että henkilöllä on ruskeat tai siniset silmät. Iiriksen keskellä on pupilli. Värikalvo toimii sulkimen tavoin, sillä se säätää pupillin kokoa kontrolloidakseen silmään tulevan valon määrää.

Värikalvon takana sijaitsee linssi, joka toimii yhdessä sarveiskalvon ja lasiaisen kanssa valon tarkentamiseksi. Kuten kameran linssi, se säätää valonsäteitä, kun näkö siirtyy läheisten ja kaukaisten kohteiden välillä prosessissa, jota kutsutaan akkommodaatioksi.

Valo kulkee sitten lasiaisen läpi, joka on hyytelömäistä ainetta, joka täyttää suurimman osan silmästä ja antaa sille sen muodon.

Silmän takaosassa on ohut kudoskerros, joka sisältää miljoonia valoreseptorisoluja (valolle herkkiä). Tämä on verkkokalvo, jossa valonsäteet keskittyvät ylösalaisin olevaksi kuvaksi. Verkkokalvon keskellä on makula. Halkaisijaltaan alle 1/4 tuuman kokoinen makula on vastuussa selkeästä keskusnäkymästä. Verkkokalvo muuntaa kuvan sähköiseksi signaaliksi, joka kulkee näköhermoa pitkin aivoihin.

Myopia

Lähinäköisyys eli myopia on näköhäiriö, jossa lähellä olevat kohteet ovat kirkkaita ja kaukana olevat kohteet näyttäytyvät sumeina. Tämä voi johtua sarveiskalvon liiallisesta kaarevuudesta tai silmän pitkänomaisesta eikä pallomaisesta muodosta, jotka molemmat vaikuttavat siihen, miten valo taipuu silmään tullessaan ja tarkentuuko se kunnolla verkkokalvolle.

Vähän kolmasosalla yhdysvaltalaisista on jonkinasteista likinäköisyyttä, joka tavallisesti ilmaantuu 20 ikävuoteen mennessä. Oireisiin kuuluu vaikeus tarkentaa kaukana oleviin kohteisiin, kuten liitutauluun tai televisioon. On jonkin verran näyttöä siitä, että se johtuu tai pahenee, jos keskittyy jatkuvasti lähellä oleviin kohteisiin. Likinäköisyys voi olla myös perinnöllistä.

Silmälasit ja piilolinssit ovat yleisiä menetelmiä likinäköisyyden korjaamiseksi. Silmälaseja voidaan käyttää tiettyihin toimintoihin, kuten television katseluun tai autoiluun, tai kaikkiin toimintoihin. Vaihtoehtoisesti näönkorjausmenetelmät, kuten taitto- ja laserleikkaus ja voivat korjata ongelman.

Hyeropia

Kaukonäköisyys eli hyperopia on tila, jossa silmä tarkentuu kaukana oleviin kohteisiin paremmin kuin lähempänä silmää oleviin kohteisiin, jolloin lähellä olevat kohteet näkyvät sumeina. Tämä tapahtuu, kun valonsäteet taittuvat eli taipuvat silmässä väärin. Silmä on suunniteltu tarkentamaan kuvat suoraan verkkokalvon pinnalle; kun sarveiskalvo on väärin kaareva, valonsäteet tarkentuvat verkkokalvon pinnan taakse, jolloin kuva on epätarkka.

Hyperopiaa voidaan hoitaa monin eri tavoin. Yleisin on lukulasit tai piilolinssit. Hyperopiaa voidaan hoitaa myös invasiivisilla tai ei-invasiivisilla lääketieteellisillä toimenpiteillä, kuten laserleikkauksilla PRK (fotorefraktiivinen keratektomia) ja LASIK (laseravusteinen in situ keratomileusis).

Astigmatismi

Astigmatismia esiintyy, kun sarveiskalvo – silmän päällä oleva kirkas päällyste, joka taivuttaa (taittaa) valoa – on hieman epäsäännöllisen muotoinen, mikä estää valoa tarkentumasta kunnolla silmän takaosassa sijaitsevalle verkkokalvolle. Tämän seurauksena näkösi voi olla sumea millä tahansa etäisyydellä tai kaikilla etäisyyksillä.

Astigmatismi voi aiheuttaa eriasteisia oireita päänsärystä, silmien rasituksesta ja väsymyksestä näön hämärtymiseen tai vääristymiseen.

Useimmilla ihmisillä on jonkinasteista astigmatismia. Silmätutkimukset testaavat tilan ja auttavat optikkoa antamaan asianmukaisen reseptin silmälaseja tai piilolinssejä varten. Elämäntyylistä ja astigmatismin asteesta riippuen jotkut potilaat suosivat sarveiskalvon muokkausta (eli LASIK- tai muuta taittovirhekirurgiaa) näön laadun parantamiseksi.

Presbyopia

Presbyopia on luonnollinen muutos silmiemme tarkennuskyvyssä. Se tapahtuu, kun silmän pehmeä kiteinen linssi alkaa kovettua. Tämä joustavuuden menetys vaikuttaa linssin kykyyn tarkentaa valoa silmässä, jolloin lähellä olevat kohteet näyttävät sumeilta. Presbyopiaa esiintyy kaikilla noin 40- tai 50-vuotiaana – jopa potilailla, joille on tehty näönkorjaus laserilla.

Presbyopian vaikutuksia voidaan korjata silmälaseilla tai piilolinsseillä, mukaan lukien kaksiteholinsseillä ja moniteholinsseillä, moniteholinssi-implantaatiolla, mukaan lukien Crystalens™-, ReZoom®- ja ReSTOR®-linssit, tavanomaisella leikkauksella ja monovision LASIK:lla. Laserleikkauksilla, kuten perinteisellä LASIK:lla, PRK:lla ja Custom LASIK:lla, ei voida korjata presbyopiaa, koska ne muokkaavat sarveiskalvoa eivätkä käsittele linssiä.