Sorry Vegans: Tässä on miten lihansyönti teki meistä ihmisiä

Tiede ei välitä politiikastasi. Pidätkö ilmaston lämpenemistä huijauksena tai rokotteita vaarallisina? Ei väliä, olet väärässä.

Jotain vastaavaa pätee veganismiin. Vegaanit ovat täysin oikeassa sanoessaan, että kasvisruokavalio voi olla terveellistä, monipuolista ja erittäin tyydyttävää, ja että – ei suotta – se säästää eläimet ihmisen ravintoketjun osana olemisen sarjapiinaamiselta. Kaikki hyvin toistaiseksi.

Mutta on olemassa veganismia ja sitten on veganismia – isolla alkukirjaimella kirjoitettua, ideologista veganismia, sellaista, joka menee ruokavalion ja elämäntapaviisauden ohi eräänlaiseksi vastakohtaiseksi ristiretkeksi. Tälle porukalle on tullut uskonkappaleeksi se, että lihansyönti ei ole vain huono asia ihmiselle, vaan että se on aina ollut huono asia ihmiselle – että meitä ei ole koskaan tarkoitettu syömään eläinperäisiä tuotteita ollenkaan, ja että hampaamme, kasvojen rakenteemme ja ruuansulatuselimistömme ovat siitä todisteena.

Se näkyy kirjassa Nine Reasons Your Canine Teeth Teeth Teeth Teistä ei tee lihansyöjää; PETA:n kirjassa Yes, It’s True: Humans Aren’t Meant to Eat Meat; kirjassa Shattering the Myth: Humans Are Natural Vegetarians. (Googleta ”humans aren’t supposed to eat meat” ja kokeile.)

Mutta anteeksi, se ei vain ole totta. Kuten Nature-lehdessä julkaistussa uudessa tutkimuksessa tehdään selväksi, lihan jalostaminen ja syöminen eivät ainoastaan tulleet ihmiselle luonnostaan, vaan on täysin mahdollista, että ilman alkuaikojen ruokavaliota, joka sisälsi runsaasti eläinproteiinia, meistä ei olisi edes tullut ihmisiä – ei ainakaan nykyaikaisia, verbaalisia ja älykkäitä ihmisiä, joita olemme.

Lihasta tuli ensimmäisen kerran merkittävä osa esi-ihmisen ruokavaliota noin 2,6 miljoonaa vuotta sitten, ja jos australopithecusilla olisi ollut otsa läpsimässä, se olisi varmasti tehnyt niin. Kasvissyöjänä oleminen oli helppoa – hedelmät ja vihannekset eivät loppujen lopuksi karkaa. Mutta ne eivät myöskään ole kauhean kaloripitoisia. Parempi vaihtoehto olivat niin sanotut maanalaiset varastointielimet (USO) – juurikasruoat, kuten punajuuret, jamssit ja perunat. Niissä on enemmän ravintosisältöä, mutta ne eivät ole kovin maukkaita – ainakaan raakana – ja niitä on hyvin vaikea pureskella. Nature-lehden kirjoittajien, Harvardin yliopiston evoluutiobiologien Katherine Zinkin ja Daniel Liebermanin mukaan ihmisalkujen, jotka söivät riittävästi juureksia pysyäkseen hengissä, olisi täytynyt käydä läpi jopa 15 miljoonaa ”pureskelusykliä” vuodessa.

Tässä kohtaa liha astui – ja juoksi ja ryntäsi – pelastamaan tilanteen. Saaliseläin, joka on tapettu ja sitten valmistettu joko viipaloimalla, lyömällä tai hiutaloimalla, tarjoaa paljon kaloripitoisemman aterian paljon vähemmällä pureskelulla kuin juurekset, mikä lisää ravintoaineiden kokonaismäärää. (Ruoanvalmistus, joka olisi helpottanut tilannetta entisestään, tuli muotiin vasta 500 000 vuotta sitten).)

Määrittääkseen, kuinka paljon vaivaa alkukantaiset ihmiset säästivät syömällä ruokavaliota, joka sisälsi käsiteltyjä eläinproteiineja, Zink ja Lieberman rekrytoivat 24 päättäväisesti nykyaikaista ihmistä ja syöttivät näytepaloja kolmesta erilaisesta juureksesta (jalokivijamsseista, porkkanoista ja punajuurikkaista) ja yhdestä lihalajista (vuohen lihasta, joka syötiin raakana, mutta joka oli tutkittu patogeenien poissaolon varmistamiseksi). Sen jälkeen he mittasivat elektromyografia-antureiden avulla, kuinka paljon energiaa pään ja leuan lihakset joutuivat käyttämään pureskellakseen ja nielaistakseen näytteet joko kokonaisina tai valmistettuna jollakin kolmesta muinaisesta tavasta.

Keskimäärin he havaitsivat, että käsitellyn lihan pureskeleminen ja nieleminen vaati 39-46 prosenttia vähemmän voimaa kuin käsiteltyjen juuresten. Viipalointi toimi parhaiten lihan kohdalla, sillä sen lisäksi, että se teki siitä erityisen helposti pureskeltavaa, se myös pienensi yksittäisten hiukkasten kokoa jokaisessa nielemisessä, mikä teki niistä sulavampia. OSU:lle murskaaminen oli parasta – ilahduttava tosiasia, joka jonain päivänä johtaisi perunamuusiin. Kaiken kaikkiaan, Zink ja Lieberman päättelivät, että ruokavalio, joka koostui kolmasosasta eläinproteiinia ja kahdesta kolmasosasta OSU:ita, olisi säästänyt varhaisihmisiltä noin kaksi miljoonaa pureskelua vuodessa – 13 prosentin vähennys – mikä tarkoitti vastaavaa säästöä ajassa ja kaloreita polttavassa ponnistuksessa pelkästään päivällisen alas saamiseksi.

Tällä oli merkitystä syistä, jotka menivät pidemmälle kuin antoivat muinaisille esivanhemmillemme muutaman ylimääräisen vapaan tunnin päiviinsä. Aivot ovat ravitsemuksellisesti erittäin vaativa elin, ja jos haluat kasvattaa ison, ainakin jonkin verran lihaa syömällä saat paljon enemmän kaloreita paljon vähemmällä vaivalla kuin lihattomalla ruokalistalla. Lisäksi, vaikka suoraan ruhosta syöty eläinlihas vaatii paljon repimistä ja repimistä – mikä edellyttää isoja, teräviä hampaita ja voimakasta puremista – kunhan opimme käsittelemään lihaa, voisimme luopua siitä ja kehittää pienempiä hampaita ja vähemmän voimakkaita ja lihaksikkaita leukoja. Tämä puolestaan on saattanut johtaa muihin muutoksiin kallossa ja kaulassa, mikä on suosinut suurempia aivoja, parempaa lämmönsäätelyä ja kehittyneempiä puhe-elimiä.

”Mitkä tahansa valintapaineet ovatkaan suosineet näitä muutoksia”, tutkijat kirjoittavat, ”ne eivät olisi olleet mahdollisia ilman lisääntynyttä lihansyöntiä yhdistettynä ruoanjalostusteknologiaan”.”

Tämä ei tietenkään tarkoita, että lisääntynyt lihansyönti – tai ylipäätään mikään lihansyönti – olisi välttämätöntä alkuihmisten 2000-luvun jälkeläisille. Nykyaikaiset nautinnot grillatusta pihvistä tai BLT:stä saattavat hyvinkin päihittää vegaaniksi ryhtymisen terveys- ja ympäristöhyödyt – ja jos eläimet saisivat äänestää, ne olisivat varmasti samaa mieltä. Mutta se, että sanot tänään ei lihalle, ei tarkoita, etteivätkö geenisi ja historiasi antaisi sille edelleen äänekästä ja riemastuttavaa kyllä-ääntä.

Tilaa Avaruusuutiskirjeemme. Rekisteröidy saadaksesi viikon uutiset avaruudesta.

Kiitos!

Turvallisuutesi vuoksi olemme lähettäneet vahvistussähköpostin antamaasi osoitteeseen. Klikkaa linkkiä vahvistaaksesi tilauksesi ja aloittaaksesi uutiskirjeidemme vastaanottamisen. Jos et saa vahvistusta 10 minuutin kuluessa, tarkista roskapostikansiosi.

Kirjoita Jeffrey Klugerille osoitteeseen [email protected]