John Waynen 10 parasta elokuvaa

Hän kohosi kirjaimellisesti elokuvamaailman yläpuolelle moneksi vuodeksi, ja John Wayne teki lukemattomia upeita elokuvia, jotka näyttävät hyviltä vielä tänäkin päivänä.

Joidenkin mielestä jotkut ovat uskaltaneet kyseenalaistaa ison miehen näyttelijäntaidot, mutta mielestämme näillä sivuilla esiteltävät elokuvat todistavat lopullisesti, että Herttua (The Duke) oli todellinen huippunäyttelijä.

Wayne, jonka aurasta ja karismasta nykypäivän tähdet voivat vain uneksia, yksinkertaisesti hallitsi jokaista kohtausta, jossa hän oli mukana, ja olisimme melko helposti voineet valita toiset 10 kokonaan, ja se olisi silti tehnyt valtavan vaikuttavan valikoiman.

Mutta nämä ovat valitsemamme Top 10 -klassikot, jotka esitellään siinä järjestyksessä, jossa ne julkaistiin, ja selitämme, miksi ne ovat vain niin hyviä.

Kuten huomaatte, suurin osa on länkkäreitä, mutta antakaa anteeksi, Clint Eastwood ja kumppanit – kukaan ei näyttele länkkäreitä ja pahiksia yhtä hyvin kuin John Wayne!

Stagecoach (1939)

Tämä oli John Waynen läpimurtoelokuva, jonka ohjasi John Ford.

Ford meni epätavallisen pitkälle saadakseen Johnista parhaan mahdollisen irti, huutaen, että hän oli puinen, ei osannut edes kävellä kunnolla ja muita solvauksia!

Sen on sanomattakin selvää, että tämä ärsytti Waynea, joka ryhtyi näyttelemään kuin nahkaansa vaientaakseen Fordin, juuri niin kuin Ford oli toivonutkin.

Tässä on kaikenlaisia alatarinoita, jotka käsittelevät luokka-asemaa, snobismia ja kanssakäymistä, ja Wayne on tietysti loistava Ringo Kidinä!

They Were Expendable (1945)

KUMPPANI Wayne ja Ford olivat aloittaneet elokuvauransa stunttimiehinä, ja kumpikin kävi läpi joitakin koettelemuksia keskenään.

Sitä huolimatta tämä oli jälleen yksi klassikko, jonka he tekivät yhdessä.

Kun he tutustuivat toisiinsa, syntyi kiinteä ystävyys, mikä selittänee sen, miksi nämä kaksi Johnia pystyivät tekemään yhdessä niin upeita elokuvia.

Kaukana villistä lännestä tämä elokuva ei kuitenkaan ollut, vaan se kertoi toisen maailmansodan aikaisesta partiotorpedoveneestä.

Itse tarinaan liittyy Yhdysvaltain tappio Filippiineillä, mutta se liittyi enemmänkin miehistön kovaan elämään maalla ja merellä.

Wayne ei ollut edes ykkösnimi, sillä hän näytteli toisena Robert Montgomeryn rinnalla, mutta isokokoinen mies hallitsi silti jokaista kohtausta, joskin tavallista hiljaisemmalla tavalla.

Punainen joki (1948)

Hän sai näytellä tässä pahista – ja oli siinä erittäin hyvä!

John otti roolin roisto Tom Dunsonina, joka oli osa valtavaa karjanajoa ja tappoi mielellään saadakseen tahtonsa läpi.

Kun katsoi häntä Red Riverissä, ei voisi kuvitellakaan, että niin kauhea mies voisi olla sankari monessa muussa elokuvassa, sillä Wayne näytteli teräksisen häikäilemättömän roiston täydellisesti.

Jopa mahtava Montgomery Clift pääsee hädin tuskin näyttelemään hänen rinnallaan.

Fort Apache (1948)

Tämä oli toinen John Fordin ponnistus, ensimmäinen hänen niin sanotusta ratsuväki-trilogiastaan, johon kuuluivat myös She Wore A Yellow Ribbon ja Rio Grande.

Jos Waynen suoritus Keltainen nauha ja Rio Grande -elokuvissa olisi loistava, tässä hän oli upea tasapainoillessaan kovuuden ja hiljaisen turhautumisen välillä siitä, että Henry Fondan esittämä komentaja jätti hänet huomiotta.

Kuten sanottua, isokokoinen mies osasi näytellä oikein hyvin!

The Quiet Man (1952)

Ja nyt, kuten Monty Pythonilla oli tapana sanoa, jotain aivan muuta!

Tässä upeassa elokuvassa Big John näyttelee entistä irlantilais-amerikkalaista nyrkkeilijää, joka oli tappanut miehen kehässä ja haluaa unohtaa menneisyytensä.

Hän haluaa myös vaatia takaisin irlantilaisen syntymäpaikkansa, kun taas tulinen Mary Kate Danaher – jota esittää Maureen O’Hara – on hänen unelmiensa nainen.

Emmekä ole koskaan nähneet John Waynea aivan tällaisena – emmekä enää koskaan!”

The Searchers (1956)

Kaksi Johnia saivat aikaan jälleen yhden huikean hyvän elokuvan, vaikka kriitikot pitävätkin sitä nykyään vähän koiranruokana.

Kaikkia itseoikeutettua asiantuntijaa kohden, joka sanoo sitä mestariteokseksi, toinen väittää sitä sotkuksi, mutta Wayne Ethan Edwardsin roolissa on molempien leirien mielestä elokuvan parasta antia.

Tässä hän on rasistinen konfederaatioveteraani, joka etsii veljentytärtään, jonka vanhemmat tappanut komanski on siepannut.

Kuten voitte kuvitella, herra Wayne ei ole rauhallisella tuulella, ja kiukustuneena hän on aika pelottava.

Rio Bravo (1959)

THE DUKE osasi tietysti myös naurattaa, kuten hän osoitti tässä elokuvassa.

Tämä on kenties yksi hänen kevyimmistä rooleistaan, kun hän esittää vankia hoitavaa sheriffiä, joka tietää, että voimakas jengi on juuri ulkona ja haluaa helvetin kovasti saada hänet ulos.

Dean Martin on kanssanäyttelijänä juoppo, Ricky Nelson on tarkka-ampuja, Angie Dickinson flirttailee – ja he kaikki haluavat auttaa Waynea.

Hän ei tietenkään halua tai tarvitse heidän apuaan, mutta he vaativat, ja se on erittäin hauska, katsottava elokuva.

The Alamo (1960)

WAYNE otti ikonisen Davy Crockettin roolin Teksasin vallankumouksen keskeisessä taistelussa.

Vahvasti alakynnessä olevat ”teksasilaiset” – valkoiset ei-hispanialaiset – joutuivat meksikolaisten joukkojen täydelliseen kukistukseen, ja tappio aiheutti paniikkia.

Ei siis mikään Wayne-elokuva, jossa sankarimme olisi selvinnyt voittajana,

mutta hänen näkemisensä tapetuksi ei ole koskaan pilannut Duke-elokuvaa!

True Grit (1969)

True Grit (1969)

Rooster Cogburnin roolissa Wayne voitti tästä ainoan Oscarinsa, mutta koki, ettei ollut ansainnut sitä.

Myöhemmin hän vietti illan ryypiskellen Richard Burtonin kanssa, joka oli myös ollut ehdolla Henrik VIII:n roolistaan elokuvassa Tuhannen päivän Anne.

”Sinun pitäisi saada tämä, ei minun”, hän sanoi Burtonille, mutta Wayne oli tehnyt huikean roolisuorituksen ja ansaitsi kyllä Oscarinsa.

Fantastinen suoritus juopuneena, silmätikkuna seriffinä, jolla ei ole juuri minkäänlaisia tunnontuskia.

The Shootist (1976)

Tässä, Johnin viimeisessä elokuvassa, hän näytteli ikääntyvää pyssymiestä, joka kuolee syöpään ja yrittää lähteä elämästään pois arvokkaasti.

Todellisessa elämässä näyttelijä tietysti kuolisi muutamassa vuodessa, ja se tekee elokuvasta äärimmäisen liikuttavan kokemuksen.

Lauren Bacall on upea rouvana, joka johtaa täysihoitolaa, jossa Wayne yöpyy, samoin kuin hänen poikansa, jota näyttelee Happy Days -elokuvasta tuttu Ron Howard

Tässä Wayne näyttelee roolin, joka kaikui karmivalla tavalla hänen omaa elämäänsä täydellisesti – sekoitus hellyyttä, kovuutta ja vinksahtanutta huumoria.

Huomautamme sen vielä kerran. Tämä mies oli loistava hyvis ja pahis, mutta hän oli myös oikea, loistava näyttelijä.

Kuinka John Waynesta tuli länkkäreiden elokuvajätti