Egyptiläinen arkkitehtuuri: Egyptin arkkitehtuurin ominaispiirteet

Puiden vähäinen kasvu esti puun laajamittaisen käytön rakennusmateriaalina, mutta koska Niilin tulvavedet kerrostivat sinne hienoa savea, keramiikkataide kehittyi varhain. Sekä aurinko- että uunikuivattuja tiiliä käytettiin laajalti. Hienoa hiekkakiveä, kalkkikiveä ja graniittia oli saatavilla obeliskeihin, veistoksiin ja koristeellisiin tarkoituksiin.

Massiivinen, staattinen ja seesteinen arkkitehtuuri syntyi savesta ja kaislikosta tehdyistä alkeellisista rakenteista. Graniittirakennusten kaiverrettu ja litteästi mallinnettu pintakoristelu oli ilmeisesti peräisin savimuurien koristelusta, ja muuratuille seinille annettu kaltevuus viittaa menetelmään, jota alun perin käytettiin savimuurien vakauden aikaansaamiseksi. Egyptiläiset kehittivät pylväs- ja sokkelirakentamisen, jota he käyttivät yksinomaan monumentaalirakennuksissaan, vaikka kaaren käyttö kehitettiinkin Snefrun dynastian aikana (2780-2689 eaa.). Seinät olivat valtavan paksuja. Pylväitä käytettiin vain saleissa ja sisäpihoilla. Katot, jotka olivat poikkeuksetta litteitä sateettomuuden vuoksi, koostuivat valtavista kivilohkareista, jotka tukeutuivat ulkoseiniin ja lähekkäin oleviin pylväisiin.

Massiiviset kaltevat ulkoseinät, jotka sisälsivät vain muutamia pieniä aukkoja, sekä pylväät ja pilarit, jotka ne kätkivät sisäänsä, oli päällystetty loistaviin väreihin maalatuilla hieroglyfikuvilla ja kuvakaiverruksilla. Monet egyptiläisen ornamentiikan motiivit ovat symbolisia, kuten skarabeus eli pyhä kovakuoriainen, aurinkokiekko ja korppikotka. Hieroglyfit olivat sekä koristeita että historiallisten tapahtumien merkintöjä. Egyptiläiset kuvanveistäjät kykenivät parhaiten yhdistämään ornamentiikan ja rakennusten olennaiset muodot. Luonnon esineistä, kuten palmunlehdistä, papyruskasvista ja lootuksen nupuista ja kukista, he kehittivät konventionaalisia motiiveja.

Kaikki asuintalot, jotka oli rakennettu puusta tai auringonpaahteisista tiilistä, ovat kadonneet; vain kestävistä materiaaleista rakennetut temppelit ja haudat ovat säilyneet. Usko kuoleman jälkeiseen olemassaoloon johti äärimmäisen vaikuttavaan ja pysyvään hautaarkkitehtuuriin. Jopa vieraan vallan aikana egyptiläinen arkkitehtuuri piti kiinni alkuperäisistä ominaispiirteistään eikä omaksunut juuri lainkaan elementtejä muista kulttuureista.

• Johdanto
• Egyptiläisen arkkitehtuurin ominaispiirteet
• Historiallinen kehitys
• Bibliografia